Työkkäri vs. työpaikka = ongelmat

Kerron teille tosi tarinan eräästä nais henkilöstä jolla on ollut erittäin suuria ongelmia työkkärin kanssa. Elikkäs Nainen haki oma aloitteisesti töitä paikasta X. Pääsi haastatteluun ja tuli valituksi. Kirjoitti työ sopimuksen joka lähetettiin työkkäriin..

1.9. olisi pitän alkaa ensin naisella työkokeilu jonka jälkeen olisi ollut mahdollista päästä palkkatuelle paikkaan X. neljäpäivää enennen tuota päivämäärään tuli työkkäristä hänelle soitto. Sieltä melkeimpä huudettiin että ”Miksi et ole kysynyt lupaa työkkäristä että saisit alottaa työkokeilun. Meet meijän seläntakana allekirjottaa sopimuksen. Nyt me ei laillisesti voida kieltää sinuu menemästä työkokeiluun kun kerkesit jo allekirjotaa sopimuksen.” Nainen oli ihan kummissaan että työkkäristäkö pitää kysyy lupa että saanko alottaa työt ja pääsis työttömyydestä ja tekemisen puutteesta pois. Viikolla naisen työn alku viivästy mutta vihdoin työkkäri anto luvan alottaa työkokeilun.

Nainen kerkesi olla varmaan vaan muutaman päivän työkokeilussa kun työkkäri soitti ja kyseli että miten menee ja samaisessa puhelussa he taas syyttivät että nainen oli toiminut niiden selän takana. Nainen oli vaan sanonut tyynen rauhallisesti että ” en tiennyt että teiltä työkkäriltä pitää pyytää lupa työn hakemiseen”. Puhelu loppu siihen. Jonkin ajan kuluttua työn antaja tuli ja kertoi että työkkärin ihminen oli soittan hänelle. Työkkärin nainen oli sanonut hänelle että ”Tiesithän että hän on vakavasti sairas ja hänellä on sellast ja sellast ongelmaa että hän ei tule pärjäämään töissä”. Nainen hermostu ihan totaalisesti ja soitti kyseiselle työkkärin tyypille. Nainen huusi ja raivosi sinne että millä oikeudella he ovat hänestä puhuneet paskaa ja yrittäneet saada työn antajan antamaan minule potkut. Nainen haukku työkkärin ja sen puhelimen päässä olevan maasta taivaaseen ja uhkas että tekee työministeriöön valituksen työkkäristä ja tästä virkailiasta ja paiskas sen jälkeen luurin korvaan. 2kk nainen joutu olee työkokeilussa kun työkkäri ei suostun palkkatuki hkemusta hyväksymään. Nainen sitten päätti että hän lähteekin kyseiseen työ paikkaan oppisopimuksella. Työkkäristä nainen ei ole enään sen koommin kuullut.

Mikäs tässä tarinassa oli pointti? Se että suomessa pakotetaa hakee töitä ja kouluun oma aloitteisesti mutta sit kun hakee omaaloitteisesti niin paskaa niskaa työkkäristä saa ja haukut vielä siihen päälle. Tuokin on eräänlaista kiusaamista mutta erittäin vakavaa sellast kun pompotellaan ihmisiä miten sattuu.  Olen kuullut saman tyyppisiä tarinoita muiltakin ihmisiltä ja mietimpä vaan että miten ihmees SUOMESSA voi tapahtua tällästä kun tämä on muka niin hyvä maa -_-  toivottavati saan lisää tämmösii tarinoita jakaa missä näkyy moninainen kiusaaminen mikä tuntuu lisääntyvän vaan ja tuntuu että paljon höpistään että kiusaamiseen pitää puuttua mutta kukaan e nosta persettäkään penkist toteuttaakseen sitä. Eli kiusaamisesta puhuaa teoreettisesti mutta missä on konkreettisuus? :O

Heitelkääs mulle lisää tarinoita joita voin jakaa sitten tänne nimettömästi ja ihan pikksen muutellen tarinaa ettei henkilöitä suoraan voi yhdistää. Tämä kiusaus on todella vakava asia!

Mainokset

Turhautuminen…

Sain soiton työkkäristä ja räjähdin! Niiden mukaan mie en olisi saanut hommata itelleni työkokeilupaikkaa ilman niitten lupaa. En myöskään olisi saanut allekirjottaa mitää papereit ilman niiden lupaa. Joten maanantaina kun olisi pitänyt alkaa työkokeilu niin ei alakkaa kiitos saatanan työkkäri josta ei oo mitään apuu missään. Kaks vuotta oon ollu kuntoutus tuella ja ne ei oo keksin mulle yhtään mitään tekemistä..eiku onhan…vammasille tarkoitettu paja…eli suomeksi ne syytti minuu siitä että haluan töihin, haluan tekemistä, haluan työpaikan, en halua olla laiska… ne yritti talloo mun päälle ja se työkokeilu olisi pitänyt kuulemma olla kelan päättämä…muttakun niillä saatanan kelalla ei oikeesti ole mulle muuta tarjottavaa kuin tuo vammaispaja…En halua viedä oikeasti vammaisilta ihmisiltä mahdollisuutta työllistyä menemällä itse heille tarkoitettuun pajaan. Luulen ja tiedän että on ihmisiä jotka tarvitsevat enemmän tukea yms työllistymiseen mutta minä itse en koe sitä niin paljon tarvitsevan.  Työkkärin nainen ei ymmärtänyt miltä tunuu olla pelkästään kotona tekemättä mitään ja persaukisena kokoajan yrittää selviytyä seuraavaan päivään ja taistella ettei masennus ja ahdistuneisuus tulisi enää takasin. Mutta mä taidan luovuttaa ja päästää masennuksen valloilleen koska taas multa viedään matto jalkojen alta. Se työkkärin akka ei suostun tajuamaan miltä tuntuu oottaa jotain työkokeiluun kuin kuuta nousevaa ja sit tulee soitto että ”sä hommasit omatoimisesti työkokeilu paikan mutta meille se ei käy” vittu mitä paskaa kyl toi työkkärin toiminta. Sais mun puolestä koko työkkäri paskan lähettää vaikka kuuhun..ei tulis ikävä. Saa nähä mitä keskiviikkona työkkärin akka sanoo kun lupas ottaa selvää asita minkä mie jo otin muutama kuukaus sitten…

Turhauttavaa on tää työkkäri paskan toiminta.

Tämäkin on eräänlaista kiusaamista kun luvataan ja luvataan ja sit yhtäkkii ei käykkään luvattu asia. Tuokin on aika vakavaa kiusaamista koska tuo kiusaaminen tulee virastoista.

Että tällästä tänään. Se kannattaa kaikkien tietää että mun päälle ei kukaan tallo! Mun elämä, mie määrään mitä mun elämässä tapahtuu. Kukaan virasto kakkiainen ei päätä mitä mä saan tehä ja mitä en!

Minä itse!

kaikkea uutta

Mitäs uutta te ootte keksineet/tehneet tänä vuonna? mulla on hirveen pikä lista jo nyt ja lisää taitaapi tulla. Listaanpa tähän omii uusii juttui tänä vuonna tapahtuneista.

  1. Opettelin uuden askel lajin laukan
  2.  Opettelen ratsastaa ilman taluttajaa hevosella
  3.  Hiusten ulkonäkö lyheni ja väri vaihtu
  4. Team Kukouri Osk
  5. Ruoka remontti
  6. Aloitin 2x viikossa ratsastuksen
  7. Aloitin itämaisen tanssin 3x viikossa
  8. oon osallistumassa moneen juttuun(niistä lisää joskus)

Mutta mikäs tässä oli pointti? Kannnattaa toteuttaa unelmat ja haaveet. Ite oon joutun pikkusil askelil menemään kohti unelmia ja kaikkia en ole vielä saavuttan läheskään. Pikku hiljaa kun etenee niin lopputuloksesta tai siis päämäärästä voi nauttia kunnolla.

Pyrkikää ihmiset unelmoimaan ja toteuttamaan unelmianne tai edes lähelle niitä.

Jokin muu…

Usein mietin että miks en voi olla joku muu? Miksi mun pitää olla just mie? Mutta sit esitän itselleni kysymyksen.. kuka muu olisin? Usein myös mietin että miks mulla pitää olla sairaus mikä aiheuttaa sen etten pysty/kykene tekemään mitä itse haluan. Esim haluaisin olla mm. Nuoriso ohjaaja..mutta siinä koulussa tarvii liikunnallisii kykyi mitkä mulla on rajalliset, mietin myös usein että haluaisin olla laiha..mutta siinäkin tulee ongelma vastaan.. mulla on tosi kivoi vaatteit mistä en haluais luopua..ja mulla painon pudottamiseenkin on motivaatio hukassa ja useinmiten en edes ajattele painoani juurikaan koska useinmiten oon tyytyväinen ulkonäkööni. Ainoo mihin oikeesti pystyn itessäni vaikuttaa on luonne! Pahimpina hetkinä oikeesti mietin että voi kumpa olisin joku muu. Kiusatuksi tuleminen on muokannut minut tälläseks. Mutta toisinaan olen itse antanut kiusaamisen jollain lailla vaikuttaa minuu niin positiivisesti kuin negatiiviseksi. Mutta joo.. miettikää aina kun ajattelette että haluisitte olla jokin muu, miettikää miksi ja esittäkää itsellenne vasta kysymyksiä:) se tosiaa auttaa itsetunnon kohentamisessa.. tai on ainakin mun itse tuntoo parantanut huomattavasti 🙂

Tälläsii ajatuksii tällä kertaa. Katsotaan mitä ajatuksii seuraavalla kerralla on 🙂

Heihei 🙂

Musiikki+tanssi=onnellisuus!

Miten mun elämässä sattuukii olee pienii ja suuria onnellisuuksia. Musiikki on kyl niin parasta lääkettä kaikkeen ja tanssi..ai että! Kaikkeen iloon,suruun,vihaan, löytyy oma musiikki jota tykkään kuunella. Mutta miksi en kuuntele enemmän hyvän olon musiikkia? Siksi koska en uskalla. tulee liian hyvä mieli tulee liian onnellinen olo ja sit saa pelkää koska  se hyvän olon onnellisuuden tunne katoaa. Vaikka mulla on rajoitteita liikkumisessa mutta se ei estä mm. tanssimista. Tykkäisin käydä Baareis vaan tanssimassa. Onneks oon löytän itämaisen tanssin jossa saan purkaa mun tanssi halui XP Kuulostipa tuo hassulta. Mutta joo. Toivotaan että kaikki ihmiset saisi voimaa ja hyvää oloo musiikin kuuntelusta. Mie ainakin pahimpina kausina kun oli paljon kakkaa tapahtun ja kiusaukset senku jatku ja jatku niin musiikki oli melkee ainoo joka autto jaksamaan eteenpäin. Löysin musiikista ja tanssista mun eksyneet voimavarat jotka pikkuhiljaa sain takaisin ja nyt alkaa olee saman lainen olo kuin joskus tarha ikäsenä. Pirteys, iloisuus yms. muut hyvät tunteet on palaamassa mulle takasin. ja voin sanoo että kukaan ei varmaan pysty mun päälle talloo enää! Koska oon löytän itteni ja oman tahtoni vihdoin ja viimein.

Kuuntelen aika monipuolist musiikkii. Enemmän se menee että millä tuulel oon niin sen tyylist musaa kuuntelen.

Mutta joo. on se sama minkä kokoinen tai näkönen ihminen on kannattaa kokeilla tanssii tanssilattial ja vaikka ei osais niin kannattaa silti koska se on ihan äärettömän rentouttavaa ja siintä tulee niin mukava fiilis ja itsevarmuus kasvaa. Kaikki tanssii erillailla. Kukaan ei osaa tanssia samanlailla. 🙂

Tanssikaa ja kuunelkaa musiikkia ihmiset!

eipä tässä muuta ja jos mä kehtaan tanssii ihmisten ilmoil niin kyllä tekin uskallatte. meette vaan tanssilattialle ja alatte tanssii 🙂

 

see you!

Koulujen alku!

En ole pitkään aikaan kirjottan kun on kesä ja oon ollut niin paljon ulkona. Mutta nyt kirjoitan. Olen miettinyt ja pähkäillyt että miten kiusaaminen saadaan kouluista pois. Ja nyt sen keksin(tai ainakin melkein). Kouluissa pitäisi olla enemmän ryhmäyttämistä jotta luokka kaverit tulisi tutuiksi. Luokkien pitäisi olla 1 luokasta sinne 9 luokkaan asti samat luokka kaverit koska siten on helpompi kiusaajat saada kuriin. Ryhmäyttämistä pitäisi olla kerran kuukaudessa  aktiivinen päivä jossa luokka selvittää yhdessä pulmia yms.

En hirveesti viitsi kirjoittaa ideoitani tänne koska jos tästä kiusaamisen ehkäisystä tulee minulle joskus oikea työ. Mutta tosiaan kun koulut taas alkaa syksyllä niin pitäisi olla heti ryhmäyttämistä koska luokan ryhmä henki on kaiken a ja o.  Mitäs sanotte? Olisko tuossa toteuttamisen arvoista asiaa? 🙂

Mun sairaus!

Sain diagnoosin neurologilta kun olin 3 vuotias. Diagnoosi synnynnäinen spastinen parapareesi tuli mulle diagnoosiksi aika huterilta kannoilta. Voisin kuvailla kertomusten mukaan että neurologi selas diagnoosi kirjaa ja ensimmäiseen diagnoosiin kun sopi mun oireet niin se oli se. Vaikka mua tutkittiin paljon lapsena niin silti on jotenkii sellai oo että mulla on väärä diagnoosi toisaalta.

Spastinen paraparesi näkyy muille ihmisille erillaisena kävelynä ja itselle monena muuna vaikeuksena. Esimerkiksi kouluun on vaikea hakea kun ei tiedä mitä oikasti pystyn tehdä mun sairauden kanssa.

Mitä oireita minussa on?

Koko kropan valtaama jäykkyys joka on pahin ala raajoissa, jäykkyyden aiheuttama heikkous, lihas krampit, kömpelyys, tärinät lihaksissa, kivut,  ja miljoona muuta!

Miten minä selviän?

Hyvin. On arkisia vaikeuksia mutta kyllä minä keinot keksin tehdäkseni asian jossa minulla on suora este. Yritän olla lannistumatta jos jokin asia ei heti onnistu, nimittäin kyllä se onnistuu vaikka joutuisi tehdä matkalla tavoitteeseeni mutkia.

Olenko vammainen?

En ole! olen ihminen joka sairastaa parantumatonta sairautta joka sattumoisin näkyy joksekin ulkopuolisille ihmisille ja olen aika lailla omatoiminen vaikka välillä siltä ei tunnukkaan jos jäykkyyttä sattuu sinä päivänä oleman liikaa.

Minua on tämän sairauteni takia kiusattu aina. Ja kiusataan yhä. En mä pääse tästä sairaudesta ikinä pois. Tämä on osa minua ja jos minä hyväksyn tämän niin kyllä sinunkii pitäisi hyväksyä.

Miten hoidan tätä sairautta?

Käyn ratsastamassa 2 kertaa viikossa, Käyn fysioterapiassa 1 kerran viikossa, venyttelen ja liikun ja syksyllä ja keväällä käyn itämaisen tanssin tunneilla. Sen takia en harrasta liikuntaa ihan joka päivä koska mun kroppa palautuu tosi hitaasti. Nytkii mulla on selkä lihakset hieman käytetyn oloset ratsastuksen jälkee vaikka kävin ratsastaas 13.6.17 ja jos vaan saisin lääkäreitten päähän taottuu että minä tarvitsen jokaisen raskaan urheilusuorituksen jälkeen ainakin päivän lepoa ja voikumpa pääsisin ravitsemus terapeutille niin saisin ruoka jutsktkii kuntoo mutta ei… kun lääkäeitten mielestä en harrasta tarpeeks liikuntaa viikossa…okei nyt on kesä ja harrastan pikkasen vähemmn liikuntaa mutta syksyllä taas alkaa 2x viikossa itämainen(yht. 2.5h), 2x ratsastus viikossa (yht 2h) ,1x fysioterapia(1h) ja kaikki muu mun liikkuminen. En mä sohvalla paljoakaan kerkii makaa kun meen ja huitelen siellä sun täällä.

Niih! eipä tällä kertaa muuta kirjotettavaa löydy mun tyhjentyvästä pääkopasta joka valmistautuu nukkumaan. Joten näkemisiin ja laittakaas kommenttii jos haluutte tietää lisää totsta sairaudesta tai hauutte että kirjotan jostin muust aiheesta. 🙂 see you!

 

Ei ystäviä!

On tullut huomattua että ystäviä on erittäin vaikea saada. Varsinkin luotettavia. Mun ikäset on jo perustaneet perheen tai tykkää käydä baareissa. Minä en itse juo hirveemmin alkoholia koska en oo viel tavannut juomaa jossa ei maistuisi alkoholin pahan makuinen esanssi ja muutenkii en koe itse tarvitsevani alkoholia missään muodossa joten miksi sitä väkisinkää yrittää juoda.

Ketkä ovat oikeasti ystäviä? He ovat sellaisia jotka pitää yhteyttä molemmin puolin, muistaa toistensa merkkipäivät, ei puhu pahaa seläntakana, on luotettava yms.

Mulla kun astu järki päähän etten suostunut hakemaan alkoholii tai tupakkii kellee ja alkoholi ei myöskään itselle menny kurkusta ales eikä myöskään mulla ollut enää rahaa tarjota ”kavereille” mitään niin ne ”kaverit” häipy kuin tuhka tuuleen.  Huomas kyllä ketkä oli oikeita kavereita ja ketkä ei. Toisinaan tuntu pahalta huomata että mua käytettiin vara kaverina vaan.

Nyt oon melkee viisi vuotta elänyt ilman ”kavereita” koska häivytin ne loputkin jotka yritti nyhjää mult rahaa ja tavaroit pois mun elämästä. Onhan se välillä surullista huomata ettei ole ystäviä mutta toisaaltaa mulla on toivon kipinä että joskus mie vielä saan hyvän ystävän. Onneksi minä olen parisuhteessa yhden pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Hän on luotettava ja hän ei nyhjää mun rahoja eikä tee mitää muutakaa typeryyksii jotka vois satuttaa minua.

Tulipas aika sekava teksti mutta toivoisin että jokainen meistä ajattelisi miltä toisesta tuntuu jos esim lainaat rahaa etkä ikinä maksa takaisin. Tai jos ei toinen mee tahtosi mukaan niin hylkäät sen tai pahimmassa tapauksessa puhut kakkaa toisesta seläntakana. Kyllä varmasti kaikki saa ystäviä jos vaan jaksaa etsiä. Itse en jaksa enää etsiä kaveria vaan kaveri tipahtaa varmasti mun nenän etee joskus tulevaisuudessa. Tai ainakin toivon niin 🙂

Eipä tässä muuta osaa rustailla jospa sitten ens kerralla jostain muusta aiheesta 🙂 heihei.

Loukattu!

Oltii kavereittenkaa(ex kavereitten) kahvilla ja juteltiin niitä näitä ja yhtä äkkiä toinen ”kavereista” alko väittää että olin kattonut mieheni pomon vaimoa(jota en ollut edes ikinä nähnyt) vihaisesti yhdessä kahvilassa. Se syytti ja syytti eikä uskon vaikka yritin sille puupäälle kertoo ja sanoo etten ollut ikinä nähnyt tätä vaimoa ja enkä ole keneenkään kattonut vihaisesti. Hän syytti minua asiasta jota en ollut tehnyt ja samalta istumalta päätin et toi idiootti poistuu mun kavereista saman tien.

Mistä mä voin tietää kuka on mieheni entisen pomon vaimo koska en tiedä sen nimee tai ulkonäköö tai mitää muutakaa siintä. Ei se minun vika ole jos joudun välillä siristelee silmii jos en oikee kunnolla nää kauas tai on liian kirkasta vaikkapa migreenin takia. Ja tämä ”kaveri” vielä väitti että siellä kahvilassa ei mulle enään myydä mitään! Ai sen takii kun olin mukamas attonut myyjää väärin. Voi juman kekka kyl maailma on mennyt hulluks. Mutta aijon käydä selvittääs asian että puhuuko ex kaveri paskaa vai se joku myyjä!

Olin sinä tilanteessa ihan yksin taas ilman ketään kuka puolustaisi minua. Mutta minä tiedän itse mitä silloin on tapahtunut ja aijon seistä sanojeni takana ja käydä ettimäs tämän kahvilassa työskentelevän naisen ja selvittää että puhuuko ex kaveri paskaa vai joku muu!

Sen voin sanoa että jos minua syytetään asiasta jossa mulla ei ole ollut minkään laista osallisuutta niin minä selvitän ja paskan jauhajat ja tiettyjen ihmisten perseen nuoliat saa mun puolesta painua niin kauas ettei missään kasva mikää!

Koska mua on loukattu niin monta kertaa etten aijo enää alistua siihen. Luulin oikeasti että nämä kaksi kaveria olisivat oikeasti kaveeitta mutta luulin väärin. Ei!  Tommosil syytöksil ne ei jää mun kavereiks ja anteeksi mä en niille anna! Tässäkii vaan miettii et pystyyks kehenkään oikeasti luottaa? ettei tuu kakkaa niskaa heti.. ja oliks noi ees oikeit kavereita? no eipä tainnu olla, ja eipä tuu enää olemaankaan.

Tällänen ilta oli eilen. ja se ei toistu koska en aijo olla enään näiden kahdenkaa missään tekemisissä! Ja pitääs nykyää kävellä silmät piilotettuna ettei vaan kukaan luule että katon vihasesti ketään -_- on jotkuu ihmiset kyllä outoja. Välillä toivoisi että sais oikeasti jonkuu ystävän joka ei olis tollanen kaksnaamanen kakkapää.

ps. Jokaisella on omat mielipiteet kaikissa asioissa. Toisen mielestä joku työpaikka on paska ja jonkuu mielestä se voi olla maailman paras. Omia mielipiteitä saa olla ja ne jotka on erimieltä niin olkaa. Älkää yrittäkö mielistellä ketään!

kiitos ja heihei!

Viikon koho kohta!

Käyn tällä hetkellä kerran viikossa ratsastamassa Talli Sindurilla Heinlahdessa Pyhtäällä, kohta siis alotan 2 kertaa viikossa ratsastuksen tällä hetkellä menee kerran viikossa. Talli Sindur on sopivan pieni, maastoileva ja tallia pitää aivan mahtava perhe.  Sinne on aina mukava mennä koska saa aina ihanan ja lämpimän vastaan oton. Aina siellä ollaan iloisia ja sydämmellisiä ihmisiä ja eläimiä.

Kuvissa esiintyy mun lempi islannin hevonen Thokkadis. Thokki on reipas maastossa ja hänellä on aivan mieletön töltti askel laji. Thokkadisin selkään kun kiipeää ja maasto reissu lähtee niin huomaa miten kroppa toimii selässä ja aivot tyyneytyy ja keskittyminen keskittyy ratsastamiseen ja hevoseen. On kyllä upea tunne kun istuu hevosen selässä ja antaa hevosen kuljettaa ja itse ei tarvitse kuin ohjata ja kehua heppaa aina kun tekee jotain todella hyvin ja muutenkii 🙂

Ratsastaminen on kuin huume. Siihen jää koukkuun ja aina vaan haluu lisää ja lisää. Tallin pitäjä on mun mielestä alan ammattilainen. Silloin kun aloitin heillä niin tallin pitäjä neuvoi minua miten istutaan selässä ja miten istutaan töltissä. Tämä tallin pitäjän lapsi joka on erittäin motivoitunut ja osaava niin opettaa minua mm. täydelliseen töltin saantiin, etu osa käännöksiin yms. kaikkeen muuhun kivaan tekemiseen hevosen kanssa. Tallilla otetaan huomioon pelot jos niitä löytyy. Minulta niitä löytyy esim laukkaa en uskalla niin sitä ei sitten oteta. Tehdään kaikkea muuta kivaa.

Olen tosi onnellinen että löysin ratsastuksen uudelleen ja olen myös onnellinen siitä että olen löytänyt tallin jonne on aina mukava mennä ja jossa on mukava silitellä ja rapsutella heppoja. Tallilla on myös aivan mahtava tallityttö tiimi. He ovat motivoituneita ja halukkaita oppimaan kaikkea ja osallistuu talutuksiin hyvällä mielellä ja voin sanoa että he ovat aivan ihania ihmisiä. Ainiin. Tallin perheeseen kuuluu Nainen, Mies, 2 tyttöä, yksi poika, 6 mielettömän ihanaa ja luonteikasta  hevosta. Talli tiimiin kuuluu sen verran tyttöjä etten muista mutta useampi.

Tässä tällänen päivitys tällä kertaa. Jos asutte kotkassa tai liikutte täälläpäin ja haluatte ratsastaa niin menkää ihmees Talli Sindurille Heinlahteen. Koette jotain niin uskomatonta.  Käykääs kurkkaas muista hevosista kuvia facebookista. Löytyy  www.facebook.com/tallisindur tuolta osoitteesta.  Eipä tässä tällä kertaa muuta. seuraavaan kertaan! 🙂